Kennel

Tietoa kasvatuksesta ja rodusta

Kasvatuksessani haluan pyrkiä monipuolisuuteen. En ole tarkka koiran ulkonäöstä, vaan sen toimivuudesta käyttötarkoituksessaan. Tietysti myös ulkoiset seikat vaikuttavat tähän, mutta esimerkiksi turkin värin tummuus, pigmentti ja pari senttiä pidempi taikka lyhyempi karva ei kauheasti vaikuta noutavan lintukoiran tehtäviin. Koiraa muovaavat sekä geenitekijät että ympäristö, ja parhaiten ”selviää” kelpoisin.

Haluan, että kasvattini ovat toimintakykyisiä ja soveltuvat erilaisiin harrastuksiin. Jokainen koira on kuitenkin yksilö, eikä pienestä pennusta voi luvata mitä siitä kasvaa aikuisena. Monia koiria omistaneena ja pentueita kasvattaneena voin silti todeta, että kun yhteistyö koiran kanssa pelaa, koirasta (kuten itsestäsikin!) voi tulla lähes mitä vain. Itse kasvatan nimenomaisesti noutajia, ja siksi noutajien metsästyskokeet ovat oma pääpainotukseni. Sen lisäksi opetan koirilleni arkitottelevaisuutta ja harrastamme jäljestystä. Olen kuitenkin avoin uusille koiraharrastuksille ja koirieni rajoja kunnioittamalla ja hyvällä mielellä voin kokeilla mitä vain. Mistä sitä koskaan voi tietää, jos innostuukin aivan uudesta lajista?

Kultaisennoutajan käyttötarkoitus on sen rotumääritelmänkin mukaan noutaja. Se noutaa metsästäjän ampumat linnut niin maalta kuin vedestä. Tämän ohella noutajista on kehitetty myös perhe- ja seurakoiria, joka ei aivan vastaa sen perimmäistä tarkoitusta. Kuitenkin oma mielipiteeni on, että koiran kuin koiran tulee soveltua elämään ihmisten seurassa, oli rotu mikä tahansa.

Noutajan tulee olla niin sanotusti säänkestävä. Metsästysmaasto saattaa vaihdella soista vuoristoihin. Kultaisennoutajan turkin tulee olla kaksikerroksinen: tiheä aluskarva joka hylkii vettä ja sileä päällyskarva, joka hylkii likaa. Turkki ei saa olla liian ohut, jotta se suojaa kylmältä, eikä myöskään liian paksu, mikä vaikeuttaisi työskentelyä lämpimällä ilmalla ja vedessä. Noutajan säkäkorkeus vaihtelee 51 senttimetristä 61 senttimetriin. Koko on olennainen koiran työskennellessä pitkässä heinikossa ja uidessa voimakkaassakin virrassa tai aallokkoisessa vedessä. Myös saaliit sopivat kultaisen isoon suuhun kuin nyrkki silmään. Kultaisennoutajan sanotaan omaavan niin sanottu ”pehmeä suu” (eng. soft mouth), joka on tärkeä ominaisuus sen kuljettaessa saalista metsästäjälle. Saaliin tulee pysyä ehjänä, eikä koira saa jäyhää sitä. Tämä on kuitenkin enemmän kiinni koulutuksesta, sillä erityisesti kultsupennut ovat kovia jyrsimään ja tekemään pieniä tuhotöitä.

Noutajan yleisilmeen tulee olla ystävällinen ja miellyttävä, myös valpas mutta ei terävä. Se todella näyttää pehmoiselta nallekarhulta, mutta siitä huolimatta se on iso koira ja vaatii paljon liikuntaa ja tekemistä. Luonteeltaan kultaisennoutajan tulee olla hyväntahtoinen, rohkea, älykäs ja toiminnanhaluinen mutta tyyni. Kultaiselta ei toivota ”räjähtävää toimintakykyä” eikä kierrosten nousua. Sen tulee toimia mieluummin hitaasti ja varmasti, kuin nopeasti ja sähläten. Metsälläkään se ei voi suin päin rynnätä elävän saaliin kimppuun. Sen tulee mukautua erilaisiin ympäristöihin omistajansa johdattamana. Se oppii mielellään uusia asioita yhdessä, oikein toimiessaan positiivisella vahvistamisella ja väärin tehdessään torumisella. Minkäänlainen voimakas aggressiivisuus tai arkuus ei ole toivottavaa. Noutajan tulee olla laumahenkinen ja valmis tekemään yhdessä. Kultaiset ovatkin yksiä koiramaailman oppivaisimmista roduista, niitä on vain opetettava oikealla tavalla.