Tietoa kasvatuksesta ja rodusta
Kasvatuksessani haluan pyrkiä monipuolisuuteen. En ole
tarkka koiran ulkonäöstä, vaan sen toimivuudesta käyttötarkoituksessaan.
Tietysti myös ulkoiset seikat vaikuttavat tähän, mutta esimerkiksi turkin värin
tummuus, pigmentti ja pari senttiä pidempi taikka lyhyempi karva ei kauheasti
vaikuta noutavan lintukoiran tehtäviin. Koiraa muovaavat sekä geenitekijät että
ympäristö, ja parhaiten ”selviää” kelpoisin.
Haluan, että kasvattini ovat toimintakykyisiä ja soveltuvat
erilaisiin harrastuksiin. Jokainen koira on kuitenkin yksilö, eikä pienestä
pennusta voi luvata mitä siitä kasvaa aikuisena. Monia koiria omistaneena ja
pentueita kasvattaneena voin silti todeta, että kun yhteistyö koiran kanssa
pelaa, koirasta (kuten itsestäsikin!) voi tulla lähes mitä vain. Itse kasvatan nimenomaisesti
noutajia, ja siksi noutajien metsästyskokeet ovat oma pääpainotukseni. Sen
lisäksi opetan koirilleni arkitottelevaisuutta ja harrastamme jäljestystä. Olen
kuitenkin avoin uusille koiraharrastuksille ja koirieni rajoja kunnioittamalla
ja hyvällä mielellä voin kokeilla mitä vain. Mistä sitä koskaan voi tietää, jos
innostuukin aivan uudesta lajista?
Kultaisennoutajan käyttötarkoitus on sen rotumääritelmänkin
mukaan noutaja. Se noutaa metsästäjän ampumat linnut niin maalta kuin vedestä. Tämän
ohella noutajista on kehitetty myös perhe- ja seurakoiria, joka ei aivan vastaa
sen perimmäistä tarkoitusta. Kuitenkin oma mielipiteeni on, että koiran kuin
koiran tulee soveltua elämään ihmisten seurassa, oli rotu mikä tahansa.
Noutajan tulee olla niin sanotusti säänkestävä.
Metsästysmaasto saattaa vaihdella soista vuoristoihin. Kultaisennoutajan turkin
tulee olla kaksikerroksinen: tiheä aluskarva joka hylkii vettä ja sileä
päällyskarva, joka hylkii likaa. Turkki ei saa olla liian ohut, jotta se suojaa
kylmältä, eikä myöskään liian paksu, mikä vaikeuttaisi työskentelyä lämpimällä
ilmalla ja vedessä. Noutajan säkäkorkeus vaihtelee 51 senttimetristä 61 senttimetriin.
Koko on olennainen koiran työskennellessä pitkässä heinikossa ja uidessa
voimakkaassakin virrassa tai aallokkoisessa vedessä. Myös saaliit sopivat kultaisen
isoon suuhun kuin nyrkki silmään. Kultaisennoutajan sanotaan omaavan niin
sanottu ”pehmeä suu” (eng. soft mouth), joka on tärkeä ominaisuus sen
kuljettaessa saalista metsästäjälle. Saaliin tulee pysyä ehjänä, eikä koira saa
jäyhää sitä. Tämä on kuitenkin enemmän kiinni koulutuksesta, sillä erityisesti
kultsupennut ovat kovia jyrsimään ja tekemään pieniä tuhotöitä.
Noutajan yleisilmeen tulee olla ystävällinen ja miellyttävä,
myös valpas mutta ei terävä. Se todella näyttää pehmoiselta nallekarhulta,
mutta siitä huolimatta se on iso koira ja vaatii paljon liikuntaa ja tekemistä.
Luonteeltaan kultaisennoutajan tulee olla hyväntahtoinen, rohkea, älykäs ja toiminnanhaluinen
mutta tyyni. Kultaiselta ei toivota ”räjähtävää toimintakykyä” eikä kierrosten
nousua. Sen tulee toimia mieluummin hitaasti ja varmasti, kuin nopeasti ja sähläten.
Metsälläkään se ei voi suin päin rynnätä elävän saaliin kimppuun. Sen tulee
mukautua erilaisiin ympäristöihin omistajansa johdattamana. Se oppii mielellään
uusia asioita yhdessä, oikein toimiessaan positiivisella vahvistamisella ja
väärin tehdessään torumisella. Minkäänlainen voimakas aggressiivisuus tai
arkuus ei ole toivottavaa. Noutajan tulee olla laumahenkinen ja valmis tekemään
yhdessä. Kultaiset ovatkin yksiä koiramaailman oppivaisimmista roduista, niitä on vain opetettava oikealla tavalla.